Miten se kuinka vanhempana kohtelemme vauvaa, vaikuttaa hänen aivojensa pysyvään kehitykseen
Kuva ja sen oikeudet: Bruce Perry, M.D., Ph.D. Baylor College of Medicine.
Yllä oleva kuva on Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa esitelty kuva kahden kolmivuotiaan lapsen aivoista. Kuten kuvasta käy ilmi, vasemmalla olevat aivot ovat selvästi oikeanpuoleisia suuremmat. Vasemmanpuoleisissa on myös huomattavasti vähemmän tummia läiskiä ja alueita.
Neurologien mukaan kuvassa näkyvät aivojen erot ovat huomattavia sekä järkyttäviä. Oikeanpuoleisista aivoista puuttuu joitain niistä keskeisimmistä alueista, jotka löytyvät vasemmanpuoleisista aivoista. Noiden puutteiden vuoksi oikeanpuoleinen lapsi ei kykene kehittämään kykyjä, joita vasemmanpuoleisella lapsella on. Oikeanpuoleinen lapsi kasvaa aikuiseksi, joka on vähemmän älykäs, jolla on vähemmän empatiakykyä, kärsii todennäköisemmin päihderiippuvuuksista ja altistuu väkivaltarikollisuudelle. Hän on todennäköisemmin työtön, riippuvainen yhteiskunnan tarjoamista hyvinvointipalveluista ja hänelle kehittyy vasemmanpuoleista lasta todennäköisemmin terveys- ja mielenterveysongelmia.
Pääsyy näiden kolmivuotiaiden lasten aivojen kehittymisen suureen eroon on siinä, kuinka heidän äitinsä (tai muu ensisijainen hoitajansa) kohtelivat heitä. Lapsi, jonka aivot olivat hyvin kehittyneet, oli sellaisen äidin kasvattama joka vaali lastaan. Tällainen äiti on johdonmukaisesti ja herkästi vauvansa tarpeisiin reagoiva. Lapsi, jonka aivot olivat vajaasti kehittyneet, kärsi laiminlyönneistä ja kaltoinkohteluista. Näiden kahden lapsen hoidolliset erot selittävät erot heidän aivojensa kehittymisessä. Se miten vauvaa kohdellaan kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana, määrää tuleeko hänellä aikuisena olemaan täysin toimivat aivot. Erilaisten laiminlyöntien ja kaltoinkohtelun vaikutukset näkyvät asteittain: mitä suurempi laiminlyönti sitä suurempi vahinkovaikutus.
Ihmiselämän alku ja varhaiset elinvuodet ovat monella tapaa erittäin määrääviä yksilön myöhemmälle elämälle. 80% kaikista niistä aivosoluista, jotka henkilöllä koskaan tulee olemaan, muodostuu kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Aivosolujen ja niiden välisten yhteyksien kannalta välttämättömät kemialliset reaktiot muokkautuvat äidin ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Siksi ei ole yhdentekevää minkälaisessa ympäristössä ja ihmissuhteessa pienen lapsen aivot rakentuvat. Jos aivosolujen ja niiden välisten yhteyksien kehittymisen prosessi menee väärin, puutokset ovat pysyviä.
Neurologit ovat alkaneet ymmärtää miten vauvan ja äidin välinen vuorovaikutus tarkasti ottaen vaikuttaa kehittyvän lapsen aivojen kasvuun ja siihen kehittyvätkö ne niinkuin niiden optimaalisesti tulisi. Professori Allan Schore (UCLA) toteaa että: ”aivosolujen kasvu on vauvan ja ensisijaisen hoitajan (useinmiten äiti) välisen interaktion seurausta. ” ja että: ”Vauvan aivojen kasvu kirjaimellisesti vaatii äidin ja vauvan välistä positiivista vuorovaikutusta. Aivojen hermoratojen kehittyminen on riippuvainen siitä.” Schore jatkaa, että ellei vauvaa hoideta hyvin kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana useat aivotoimintoja, kuten älykkyyttä, ohjaavat geenit eivät toimi tai eivät edes synny. Lapsen biologista kehitystä ja hoitoa ei voi erottaa toisistaan: lapsen kokema hoito vaikuttaa perustavanlaatuisesti hänen kehittyviin geeneihinsä.
Artikkeli tutkimuksesta: http://www.telegraph.co.uk/news/health/children/9637682/Whats-the-difference-between-these-two-brains.html#disqus_thread
