Epärehellisyys ja sen kohtaaminen parisuhteessa

Epärehellisyys on osa ihmisyyttä, mutta ei osa tervettä suhdetta. On inhimillistä vältellä totuutta vaikeissa tilanteissa. Jos epärehellisyydestä kuitenkin tulee kaava, joka estää läheisyyden ja rehellisen yhteyden, siihen on puututtava. Parisuhde ei voi rakentua kestävälle pohjalle, jos siinä ei uskalleta tai haluta kohdata toista aidosti.

Aito rehellisyys on suhteen syvin muoto. Se ei tarkoita täydellisyyttä tai virheettömyyttä, vaan halua tulla kokonaan nähdyksi ja nähdä toinen samalla tavalla. Epärehellisyys sen sijaan on rakkauden ja yhteyden este, ja siksi sen purkaminen on olennainen osa kummankin vapautta.

Kun totuus puuttuu, kumpikaan ei voi luottaa siihen, mitä suhteen sisällä todella tapahtuu. Epärehellisyys ilmenee monin tavoin, eivätkä kaikki muodot ole yhtä näkyviä tai helposti tunnistettavia. Toistuvat valheet ja petokset murentavat luottamuksen, mutta yhtä lailla myös hienovaraisemmat sävyt, kuten välttelevyys, tunteiden peittely, sisäisten ristiriitojen salaaminen tai passiivis-aggressiiviset käyttäytymismallit, nakertavat suhteen perustaa.

Usein epärehellisen toiminnan taustalla ei ole halu satuttaa kumppania, vaan tarve suojautua pelolta, häpeältä tai torjutuksi tulemisen kivulta. Silloin epärehellisyys on enemmän oire kuin ratkaisu, sillä se paljastaa ihmisen selviytymiskeinon vältellä vaikeaa tunnetta, mutta ei poista sen juurisyytä. Silti vastuu muutoksesta on aina sillä, joka toimii epärehellisesti.

Epärehellisyys koskee aina koko suhdetta

On tärkeää erottaa ymmärtäminen ja oikeuttaminen. Epärehellisyyttä voidaan ymmärtää, sillä se voi juontua kasvatuksesta, traumaattisista kokemuksista tai opituista vuorovaikutustavoista. Ymmärtäminen ei kuitenkaan koskaan oikeuta jatkamaan käyttäytymistä, joka rikkoo luottamusta. Parisuhde ei voi toimia, jos toinen osapuoli toistuvasti piilottaa totuuden tai kieltää omat motiivinsa.

Epärehellisyys ei ole vain yhden ihmisen yksityinen ongelma. Se vaikuttaa molempiin ja muokkaa koko suhteen ilmapiiriä. Siksi rehellisyyden tavoittelu on aina yhteinen vastuu.

Samalla raskas hinta koituu myös epärehelliselle itselleen: peittely estää autenttisen minuuden kasvua ja katkaisee.. kehittymisen kohti eheämpää ja todempaa itseä.

Epärehellisyys on henkisesti kuluttavaa

Epärehellisyys on ennen kaikkea suhteen todellisuuden vääristämistä. Toistuva epärehellisyys saa toisen osapuolen epäilemään omia havaintojaan, menettämään selkeyden kokemuksen ja elämään jatkuvassa valppauden tilassa. Kyse ei ole vain surusta tai pettymyksestä, vaan psyykkisesti kuormittavasta tilasta, joka voi johtaa emotionaaliseen turvattomuuteen ja lopulta henkiseen uupumukseen. Kenenkään ei kuulu “jaksaa” olla epärehellisyyden kohteena. Suhde, jossa toinen toistuvasti peittelee sisintään, ei ole tasavertainen eikä kestävä. Samalla raskas hinta koituu myös epärehelliselle itselleen: peittely estää autenttisen minuuden kasvua ja katkaisee yhteyden siihen prosessiin, jota Jung kutsui individuaatioksi, eli ihmisen kehittymiseksi kohti eheämpää ja todempaa itseä.

Epärehellisyys pakottaa katsomaan myös itseä

Vaikka vastuu epärehellisyydestä on sen toteuttajalla, toinen osapuoli voi silti hyötyä siitä, että tarkastelee, millaisia sisäisiä reaktioita tilanne hänessä herättää. Tämä ei tarkoita mukautumista kumppanin epärehellisyyteen, vaan mahdollisuutta löytää selkeyttä siihen, mikä todella loukkaa tai haavoittaa. Yhtä tärkeää on pysähtyä pohtimaan omaa aitoutta vuorovaikutuksessa, sillä parisuhde ei ole asetelma, jossa toinen on hyvä ja toinen paha, vaan suhde, jossa molemmat voivat tarkastella omia valintojaan. Juuri tällainen tarkastelu auttaa usein oivaltamaan, miten tilanteeseen haluaa vastata.

Suhteen uudelleenrakentaminen, kun epärehellisyys on tuhonnut luottamuksen

Luottamus on parisuhteen syvin side. Kun se särkyy, suhde menettää perustansa: sanat menettävät painonsa, lupausten arvo kyseenalaistuu ja läheisyys väistyy varovaisuuden tieltä. Luottamuksen rikkoutuminen ei kuitenkaan aina tarkoita suhteen loppua, mutta se merkitsee, että suhde ei voi jatkua sellaisenaan. Vanha perusta on romahtanut, ja jos halutaan jatkaa yhdessä, on rakennettava aivan uusi.

Mitä luottamus merkitsee?

Luottamus ei ole vain varmuutta siitä, että toinen ei valehtele. Se on kokemus siitä, että voi olla avoin ja haavoittuva ilman pelkoa hyväksikäytöstä. Luottamus rakentuu pienistä teoista: sanojen ja tekojen yhtäpitävyydestä, siitä, että toinen on tavoitettavissa myös vaikeina hetkinä, ja siitä, ettei omaa sisintä tarvitse jatkuvasti suojata.

Epärehellisesti toiminut ei ole yhtä kuin virheensä. Hän on kokonainen ihminen, joka on tehnyt valintoja, joilla on ollut seurauksia, mutta hänellä on myös mahdollisuus kasvaa ja korjata.

Vastuu ja sen jakautuminen

Kun luottamus on kerran menetetty, arkiset peruspilarit täytyy rakentaa uudelleen hitaasti ja johdonmukaisesti. On selvää, että päävastuu uudelleenrakentamisesta on sillä, joka on luottamuksen rikkonut. Hänen täytyy osoittaa teoillaan, ei pelkillä sanoilla, että muutos on mahdollinen. Tämä voi tarkoittaa avoimuutta, konkreettista tilintekoa menneistä teoista ja valmiutta kohdata seuraukset.

Luottamuksen menettäneen osapuolen tehtävä ei kuitenkaan ole vain odottaa ja tarkkailla. Hänen on tunnistettava, mitä hän itse tarvitsee voidakseen jatkaa suhteessa, ja ilmaistava se selkeästi. Joskus tämä tarkoittaa rajojen asettamista, joskus taas etäisyyden ottamista, jotta omille tunteille syntyy tilaa ja mieli saa rauhoittua.

Luottamuksen uudelleenrakentamisen vaiheet

1. Totuuden tunnustaminen Ilman rehellistä näkyväksi tulemista ei ole mitään, mille rakentaa. Luottamusta ei voi palauttaa, jos menneisyys jää hämäräksi. Totuus voi olla kivulias, mutta se on ainoa tie ulos valheesta.
   

2. Vastuunkanto ilman puolustelua Luottamuksen rikkonut ei saa paeta tekosyiden tai selitysten taakse. Vastuunkanto tarkoittaa, että hän sanoo: “Minä tein näin. Tämä oli väärin. Haluan muuttua.” Se ei ole kertaluontoinen teko, vaan asenne, joka näkyy arjen pienissä valinnoissa.
   

3. Johdonmukaiset teot Luottamus ei palaudu sanoilla, vaan toistuvilla teoilla, jotka ovat linjassa puheen kanssa. Pienetkin asiat, kuten lupauksista kiinni pitäminen tai avoin viestintä, rakentavat vähitellen kokemuksen siitä, että toinen on luotettava.
   

4. Tilaa surulle ja vihalle Luottamuksen menettäneellä osapuolella täytyy olla lupa ilmaista kipuaan. Jos häntä kiirehditään anteeksiantoon tai vähätellään, haava jää auki. Surun ja vihan salliminen ei ole suhteen loppu, vaan osa sen uudelleenrakentamista.
   

5. Epärehellinen on enemmän kuin tekonsa Epärehellisesti toiminut ei ole yhtä kuin virheensä. Hän on kokonainen ihminen, joka on tehnyt valintoja, joilla on ollut seurauksia, mutta hänellä on myös mahdollisuus kasvaa ja korjata. Kun epärehellistä osapuolta ei kavenneta pelkästään tekoihinsa, suhde vapautuu hyvä–paha-asetelmasta ja tilalle voi tulla realistisempi näkemys ihmisyydestä. Tämä ei poista vastuuta, mutta se avaa mahdollisuuden nähdä toinen erehtyvänä ja silti muutoskykyisenä. Luottamusta voi rakentaa uudelleen vain silloin, kun molemmat osapuolet suostuvat näkemään toisensa kokonaisina.
   

6. Uuden yhteisen kielen luominen Kun luottamus on murentunut, vanhat vuorovaikutustavat eivät enää riitä. Tarvitaan uusia käytäntöjä: säännöllisiä keskusteluja, rehellisyysharjoituksia ja jaetun ajan tietoista vaalimista. Tämä on kuin uuden kielen oppimista, jossa sanat ja teot alkavat jälleen vastata toisiaan.

Jungilainen näkökulma: Varjo ei katoa ilman kohtaamista

Carl Gustav Jungin mukaan ihmisellä on sisäinen varjo, eli tiedostamattomat piirteet, jotka hän mieluummin kieltäisi itseltään. Epärehellisyys kumpuaa usein juuri tästä varjosta. Ihminen peittelee, koska ei halua kohdata omaa häpeäänsä, vihaansa, pelkoaan tai ristiriitaisia halujaan.

Parisuhde voi kuitenkin tarjota mahdollisuuden kohdata varjot yhdessä. Tämä edellyttää, että kumpikin uskaltaa nähdä omat haavoittuvat ja keskeneräiset puolensa ilman rooleja ja pakenemista. Vasta silloin rehellisyys ei ole enää velvollisuus, vaan mahdollisuus rakentaa suhdetta aidommalta pohjalta.

Jungin mukaan kriisi voi avata oven transformaatioon. Luottamuksen menetys voi tuoda esiin varjon: sen, mitä on yritetty piilottaa sekä itseltä että toiselta. Kun nämä varjon osat nousevat näkyviin, suhde voi syventyä tavalla, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman kriisiä. Tämä edellyttää kuitenkin, että kumpikin katsoo rehellisesti paitsi toista myös itseään.

Lopuksi

Luottamus ei palaudu entiselleen. Mutta jos kumpikin on valmis tekemään työn, sen tilalle voi kasvaa jotakin syvempää: uudenlainen luottamus, joka ei enää perustu naiiviin oletukseen, vaan koeteltuun kokemukseen siitä, että sanat ja teot ovat yhtä.

Luottamuksen rikkoutuminen on haava, mutta samalla se voi olla uuden suhteen alku, suhteen jossa kumpikin suostuu elämään näkyvämpänä ja todempana. Rehellisyys ei synny itsestään. Se on valinta, joka vaatii rohkeutta, mutta palkitsee syvemmällä luottamuksella, aidommalla yhteydellä ja vapaudella olla oma itsensä ilman pelkoa.