Löydä ikuisuus: 16 keinoa siihen!
- Minna Kirsi
- 18 minuuttia sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Joskus arki uhkaa nielaista kaiken. Päivä täyttyy velvollisuuksista ja mieli alkaa kiertää samoja ratoja, jolloin
sisäinen näkökulma kaventuu. Silloin voi olla tarpeen pysähtyä ja antaa katseen kohota omien ajatuskehien yli.
Kun ihminen näkee itsensä ja elämänsä suuremmassa perspektiivissä, syntyy tila, jossa sekä sisäinen rauha että pyhyyden kokemus voivat tulla mahdollisiksi. Laajempi perspektiivi ei poista ongelmia, mutta se muuttaa niiden mittakaavaa. Tämän kaltaiset hetket avaavat usein tunteen, että olemme kytköksissä johonkin itseämme suurempaan.
Tässä on 16 konkreettista ja elämyksellistä ehdotusta, jotka voivat tarjota keinoja ja välähdyksen ikuisuuden kokemiseen.
Mene tähtikirkkaana yönä ulos ja katso tähtitaivasta niin kauan, että silmät ehtivät tottua. Kun katse ei enää tartu yksittäisiin tähtiin vaan uppoaa taivaan syvyyksiin, mieli hiljenee ja avaruuden mittaamattomuus tavoittaa.
Kävele luonnossa ilman kiirettä ja huomaa hitaat prosessit: lahon tuoksu, sammaleen kasvu, vanhojen puiden rungot. Ne muistuttavat, että elämä etenee rytmissä, joka ei noudata ihmisen kalenteria tai kelloa.
Tarkkaile pienen lapsen katsetta. Sen avoimuus kertoo olemisen tavasta, joka ei vielä tunne ajan painoa.
Viivy vanhuksen tai kuolevan ihmisen lähellä. Katse, joka ei enää suuntaudu tulevan rakentamiseen, heijastaa toisenlaista rauhaa.
Kuuntele tuulta tai aaltoja. Tällaiset äänet eivät kuulu yhdellekään aikakaudelle, vaan toistuvat samoina sukupolvesta toiseen. Niiden jatkuvuus avaa ajattomuuden tunteen.
Katso itseäsi pitkään silmiin peilin kautta ja näe kuinka jokin iätön katsoo sinua takaisin.
Pidä kädessä esinettä, joka on kulkenut pitkän matkan: kivi, joka on hioutunut miljoonia vuosia, tai vanha votiivilahja. Materian pitkä historia asettaa oman elämän toiseen mittakaavaan.
Avaa valokuva itsestäsi vuosien takaa. Katso kuvaasi pitkään silmiin ja huomaa, miten eri elämänvaiheissa on aina ollut sama sisäinen katsoja.
Istu hetki hautausmaalla ja katsele hautakivien nimiä. Ne kertovat eletystä elämästä, ja samalla saattaa herätä tietoisuus siitä, että olemme kaikki osa samaa elämänkulun virtaa.
Kulje ulkona talvipäivänä, jolloin lumi vaimentaa kaikki äänet. Maailma tuntuu pysähtyneeltä, ja hiljaisuuden keskellä oma sisäinen ääni kuuluu selkeämmin.
Katso merta tai järveä pitkään. Sen pinta vaihtuu joka hetki, mutta kokonaisuus säilyy. Ihmisen sisäinen kokemus voi tunnistaa saman rytmin.
Pidä kädessäsi hyvin vanhaa esinettä ja mieti, kuinka moni ihminen on ehtinyt elää ja kuolla sen olemassaolon aikana. Tämän havainnon tarkoitus ei ole herättää surua, vaan avata kokemus pitkästä ketjusta, jonka keskellä seisot.
Sulje silmät ja kuuntele sydämenlyöntejäsi. Se on rytmi, joka on kulkenut kanssasi jo ennen syntymääsi ja kantaa sisällään elämän jatkumoa.
Palaa ajatukseen itsestä lapsena ja tunnista sisäinen katsoja, joka ei ole kadonnut. Kehon ja elämänvaiheiden muutoksesta huolimatta jokin ydin ihmisessä kokee olemassaolon samalla tavalla vuosikymmenestä toiseen.
Katso kuun pintaa. Samaa maisemaa on katsottu läpi koko ihmiskunnan historian. Tässä jaetussa kokemuksessa ja muuttumattomassa näkymässä on hiljainen ikuisuuden tuntu.
Istu vaiti ja seuraa ajan kulkua ilman tarvetta täyttää sitä. Kun minuutit venyvät ja lakkaavat tuntumasta tärkeiltä, avautuu tila, jossa ihmisellä on kosketus johonkin pysyvään.
Nämä hetket näyttävät, että elämällä on kaksi tasoa. Toinen muuttuu koko ajan, toinen pysyy taustalla vakaana.
Kun ihminen pysähtyy ja huomaa tämän eron omassa kokemuksessaan, syntyy vakaa näkökulma ja oma olemassaolo hahmottuu kirkkaammin. Samalla avautuu ymmärrys siitä, että oma olemassaolo on laajempi kokonaisuus kuin mikään yksittäinen vaihe, ja tämä tuo rauhaa.
Kommentit